immafiringmalaz-BLAAARGH

Itä-Kelun, järven ja pienen vuoriston välimaisemissa


Varjot laskivat viileää suojaansa auringolta kostealle sammalmättäälle. Siellä täällä kirkas valo pääsi valtaamaan itselleen alueita oksien lomasta, luoden pieniä valopisteitä ympäriinsä. Ruoho kasvoi puiden juuristojen lomasta, ja sienet nousivat runsaina rykelminä ruohon suomasta viileästä varjosta.
Nahkahansikkaan suojaama, viisisorminen kämmen laskeutui ruohomuurin läpi, ja napsautti sienen irti ravinteita imevistä rihmastoista. Sormiin mahtui vielä toinen mokoma, kunnes kahta helakankeltaista sientä pitelevä käsi nousi ylös.
"Nämä täytyy laittaa kuivamaan.." syvä, karhea kurkkuääni mumisi, ja painoi ohuen tikun sienien jalasta läpi. Varras päätyi oksanhaaraan tuulen mukana heilahtelemaan.

Hieman kumarassa kävelevä, turkisviittaan kääriytynyt henkilö käveli pienen puron rantaan, ja istahti kannonnokkaan. Kaadetun puun tynkä oli tasaiseksi hiottu, jotta siinä saattoi istua.
Lintuparvi kaarteli taivaalla, istahtaen välillä puiden oksille levähtämään ja aterioimaan metsän antimilla. Tuuli lipui lehtien lomasta, saaden ne humisemaan ilmavirtojen mukana.
Luonnon äänien lomasta kuului kuitenkin syvä huokaus, kun turkikseen kietoutunut hahmo otti kuhmuisen, erilaisin killuttimin varustetun sauvansa ja hiveli sen pintaa hansikkaan peittämällä kädellään.

Kannonnokasta nousten vihreäihoinen henkilö käveli pimeimpään varjoon, mitä kyseisellä pienenpienellä aukiontapaisella oli, ja istahti puun juureen.
Valossa kiiltelevin mustin sulin sonnustautunut lintu lehahti samaisen puun helmaan, ja laskeutui örkin viereen.
"Olisi jo aika vaihtaa maisemaa." karhea ääni sanoi linnulle, vaaleiden silmien katsellessa täysin tummaa siipiveikkoa. Kuin vastaukseksi otus keräsi ilmaa siipiensä alle, ja ponnisti ilmaan.

Drot'thar nousi puun alimmasta oksasta tukea ottaen, ja nappasi sauvansa mukaan. Vyöltä hän löysi itselleen metallilaattaan kytketyt teräskynnet, ja sitoi ne oikeaan ranteeseensa. Pala valkeaa turkista löysi sen peitoksi, ja punaisella liinalla sekin oli tukevasti kiinni ranteessa.
Varrastetut sienet unohtuivat oksanhaaraan, kun vihreäihoinen samoilija lähti kulkemaan pitkin puroa, alajuoksuun. Välittämätä minne puro hänet johdattaisi, örkki kulki ajatellen omiaan.

Dagon asteli samaista puroa pitkin, raahaten kirvestään mukanaan oikealla kädellään. Hän näytti todella väsyneeltä, jonka saattoi huomata hänen olemuksestaankin. Hän käveli selkä kyyryssä, toinen käsi vain roikkuen ja jalat laahustaen. Välillä hän kastoi vahingossa toisen jalkansa purossa, ja siitäkös perkelettä kuuluikin. Dagon päätti pysähtyä, ja lysähti maahan istumaan, virnistellen. Olihan hän juuri hakannut yhden jätkän, joka oli hänen kaveriansa mennyt hakkaamaan. Hän venytteli käsiään, laskien huppunsa päästä. Sen alta paljastui mustat hiukset, jotka kiiltelivät siinä auringossa, joka pääsi puiden lävitse laskeutumaan hänen tasolleen.
Hän ei paljoa vaivautunut katsomaan ylös päin.

Dagon käänteli katsettaan sivuilleen, ja puroa pitkin näki melko hyvin kauaskin. Hän säpsähti, kun näki jonkun mustan pisteen horisontissa. Dagon otti vettä käsiinsä ja heitti ne naamaansa, jos saisi edes jotenkin itseään hereille. Eihän hän voinut tietää mitä tuolta oli tulossa.
Hän vetäisi viellä varmuudeksi kirvestään lähemmäksi, ja jäi virnuillen odottamaan koko aika lähestyvää pistettä.

Drot'thar tallusteli pitkin purontörmää sauvaansa nojaillen. Oikean käden peukalo hiveli sormuksiaan haahuilevan näköisesti, ja matka jatkui.
Välillä örkkimaagi pysähtyi hörppäämään yhdestä leileistään, joita roikkui vyöllä kolmisen kappaletta.
Härnäävät hyttyset inisivät pään ympärillä, ja silloin tällöin kahdella teräskynnellä varustettu käsi nousi hulmauttamaan öttiäiset loitommalle.
Matka taittui verkkaisesti, hitaasti tallustellen. Metallipäällysteiset kengät naksahtelivat juurikoita ja kiviä vasten.

Auringonvalo paistoi silmiä vastaan, eikä eteen kehdannut kunnolla katsoa. Drot'thar huomasi hahmon edessäpäin vasta ollessaan vain noin sadan- sadanviidenkymmenen metrin päässä.
Hahmon tunnisti helposti demoniksi. Tai ainakin puolidemoniksi, sillä koko olemus oli sen tuntuinen. Iho oli sinertävä, mikä toi ikävästi mieleen pimentohaltiat ja lapsuusmuistot.
Huomaamatta örkin oikea käsi laskeutui vyöllä roikkuvalle pussille, löysytti nyörejä ja nappasi sisältä pari pientä esinettä.
Henkilö edessäpäin lähestyi sitä mukaa kun Drot'thar eteni, välittämätä siitä olisiko tiedossa harmeja.

Dagon mulkoili lähestyvää hahmoa, ja pian tajusikin että tuo on melko isokokoinen. Hän pyyhkäisi käsiään ruohoon, ja nousi sitten seisomaan, katsellen kohti lähestyvää hahmoa. Hän kumartui nostamaan kirvestään, ja jäi sittnen nojailemaan siihen. Dagon pyyhkäisi hieman hiuksiaan, ja virnisteli.
"Joku keppisankari.." Dagon mumisi itsekseen ja hymähti. Hän vaivautui katsomaan ylöspäin, ja tajusi että taivas oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan pilvetön.

Dagon laski katseensa hahmoon, joka oli nyt ainoastaan noin viidenkymmenen metrin päässä tästä. Hän alkoi jo erottaa, että minkälaista hahmoa sieltä oli tulossa. Dagon nyökkäsi hahmoa kohti, napaten kunnon otteen kirveensä pidikkeestä. Hän jäi odottelemaan että hahmo tulisi hieman lähemmäs.

Aurinko paistoi edelleen häikäisevästi silmiin, ja vain kevyt tuulenvire hälvensi kuumuutta. Linnutkaan eivät jaksaneet nousta livertelemään omiaan, vaan lepäilivät puiden suomissa varjoissa.
"Xars'Dhir.." Drot'thar lausui niin hiljaa, että hyvä kun itsekään kuuli. Magian voimat kertyivät hänen oikeaan kämmeneensä, ja hän suoristeli sormiaan muutamisen kertaa.
'Parasta olla aina valmiina.. Demonit ovat arvaamattomia ystäviä' hän ajatteli, ja jatkoi matkaansa kuin välittämättä. Hyttyset olivat jättäneet hänet rauhaan sinä samaisena hetkenä, kun hän oli kerännyt energiaa kämmeneensä. Hyönteiset nimittäin pakenivat aina, kun magia häiritsi luonnonrauhaa.

Drot'thar ohitti hivenen virnuilevan puolidemoniksi osottautuneen henkilön toiselta puolen puroa, missä oli kävellytkin. Tämä ei ainakaan samantien tuntunut reagoivan.

Dagon käänsi päänsä kohti hahmoa, ja tuo saattoikin nähdä tämän punaiset silmät, jos niitä erotti auringossa. Hän nosti vasemman kätensä kohti oliota, jonka hän oli tajunnut jo örkiksi.
"Etkö edes tervehdi?" Dagon kysäisi virnistellen, samalla kun osoitti sormellaan tuota. Hän pyyhkäisi oikean kätensä avulla kirveen olkapäälleen, ja sen terä alkoi peilata auringonvaloa ympärilleen. Dagon käänsi itsensä kohti örkkiä, ja laski vasemman kätensä, pyyhkäisten hiuksiaan naamaltaan.
Hän tunsi jonkinlaisen magia-auran ilmassa, mutta ei ollut varma että oliko örkki aikeissa tehdä jotain, jotenka hän päätti olla vain ihan rauhassa vielä. Hän ei pitänyt riskeistä. Dagon ei voinut olla varma, että kuinka voimakas "maagi" kyseessä saattoi olla..

Maagi pysähtyi. Drot'thar käänsi kaljua päätään puolidemonia kohden, ja siristi silmiään tarkkailevasti. Aurinko oli mennyt juuri huntupilven taa, luoden valoaan nyt heikommin, mikä soi oivan näkyvyyden puolidemoniin.
Lihaksikas vartalo kuin demoneilla yleensä, sininen iho ja liki koko kehon peittävä kaapumainen viitta. Myös lyhyt mutta kookas tappara näkyi löytyvän, kaiverruksilla ja ketjulla koristettuna.

Minkäänlaista magia-auraa hän ei havainnut, joten tulkitsi tämän pieneksi uhaksi. Drot'thar tyytyi räpäyttämään silmiään, ennen kuin käänsi katseensa takaisin menosuuntaansa ja jatkoi verkkaista matkaansa.
Ja vaikka yleensä sanottiinkin, ettei demonien kanssa käy vittuileminen, tämä yksilö tuntui olevan lähitaistelutyyppiä. Riittäisi, kun hidastaisi tämän jotenkin ja tuli hoitaisikin loput.

Dagon pudisteli päätään. "Hei.. Tuo ei ole kohteliasta." Dagon tokaisi, väänsi virneen naamalleen ja lähti kävelemään örkin perässä, puron toista puolta pitkin. Hän raahasi edelleen kirvestään maassa, samalla kun mulkoili örkkiä taukoamatta. 'Pitää olla valmiina..' Dagon mietiskeli päässään, ja otti parit juoksuaskeleet, törkäten kirveensä örkin eteen, odottaen että tuo saapuisi kohdalle. Hän tiesi, että tästä saattaisi tulla tappelu. Hän halusi vain tietää, kuinka voimakas tuo maagi olikaan. Dagon ei ollut unohtanut että örkistä lähti pieni magia-aura, vaan oli valmiina kokoajan väistämään tai torjumaan magiat, mitä nyt pystyisikään torjumaan.
Hän käänsi päänsä örkin suuntaan, virnistellen. "Epäkohtelias olento." Hän päästi suustaan.

Drot'thar pysähtyi alle metrin päähän kirveestä, ja katsahti puolidemonia alta kulmiensa. Vasen, lihaksikas käsi rutisti sauvan vartta, ja maagi valutti hieman energiaa käden kautta sauvaan. Magia sai sauvan kärjessä olevan pääkallon hohtamaan heleänä valkoista valoa, mikä tunnettiin varoituksena ainakin maagipiireissä.
Örkki oli edelleen hiljaa, valmiina loitsimaan mustaa tulta oikeasta kädestään, mikä roikkui rentona sivulla turkisviitan alla. Hän ei pitänyt tuon puolidemonin terävähampaisesta virneestä, ja virnuilu tuntui olevan jokin pakkomielle liki kaikille demoneille.

Örkin silmistä ei voinut kertoa, mihin suuntaan hän katsoi, sillä silmät olivat täysin valkoiset. Mutta ärtyisän katseen saattoi tuntea kasvoillaan ainakin tuo sinertäväihoinen puolidemoni, joka virnuili hänen edessään.

Puoldemoni pyyhkäisi jalallaan maata, katsellen örkkiä.
"Aa.. Näitä hiljaisia yksilöitä." Hän tokaisi, ikäänkuin puhuisi suurellekkin joukolle. Dagon pyyhkäisi hihaansa hieman ylöspäin, ja hyppäsi ilmaan. Hän lensikin melko korkealle, ja nappasi ilmassa kaksin käsin kirveestään, kohdistaen sen juuri ja juuri ohittamaan örkin oikean käden, painamalla viellä omalla painollaan lisää vauhtia kirveeseen, jotta tuo tuntisi sen ilmavirran.
Päästyään alas, kirves terän pituudelta maan sisällä, hän alkoi taas virnistellä.
Dagon käänsi päänsä kohti örkkiä, katsoen suoraan tuon valkoisiin silmiin.
"Alkaako jo puhe luistaa?" Hän sanoi.

Samaan aikaan lähistöllä
Dagonin kaksi luottohenkilöä olivat lähteneet etsimään häntä. Toinen oli pimentohaltia, toinen oli peikko. Peikolla oli jonkinlaista rihkamaa yllään, joten tämä oli luultavastikkin maagi painotteinen. Pimentohaltialla puolestaan oli kaksi semi-pitkää miekkaa vyötäröllään roikkumassa, ja hänellä oli mustaruskeat vaatteet.
He kiertelivät kaartelivat taloissa, potkien kaiken paskaksi mitä ikinä saivatkaan potkittua.
He tunsivat pientä magia-auraa jossakin lähellä, ja päättivät yhteis tuumin lähteä katsomaan. He ottivat juoksu-askelia, tosin örkki hieman hitaampia.
He lähtivät suunnistamaan kohti Örkkiä ja Dagonia.

Drot'thar huokaisi, ja sulki silmänsä. Energiaa oli kasattu jo valmiiksi sauvan kärkeen, mikä takasi nopean loitsintakyvyn jos puolidemoni aikoisi löydä uudestaan.
"Väisty", örkki sanoi käskevästi ja aukaisi silmänsä. Hän ei halunnut, eikä aikonut, tuhlata koko päivää seisoen puronvarressa nokikkain idioottimaisen äpärädemonin kanssa.

Auringon mentyä vesihöyrymassojen taa, linnutkin tuntuivat heränneen. Heleää liverrystä kuului liki joka puolelta, ja jossain lähellä tuoksahti voimakastuoksuinen kasvi. Sen yli Drot'thar aisti kuitenkin alati lähenevän energiakehän. Eipä se hääviltä vaikuttanut, mutta kahta vastaan on vaikea taistella yksin.
'Ehkä on aika kutsua vahvistuksia..' Maagi ajatteli, ja katsahti sauvaansa. Siitä riippuvat neljä hammasta oli varustettu kookkaiden susien sieluilla, mitkä oikein käsiteltyinä olisivat kelpo vastus puolidemonille.

Dagon nousi kunnolla seisomaan, suoristi selkänsä oikein pitkäksi, ja rupesi mulkkaamaan örkkiä. Hän raapaisi maata mukaansa, kun nosti kirveensä olkapäälleen. "Tsot tsot.. Ei tarvitse olla noin ilkeä." Dagon sanoi ja hymyili tälle. Hän huomasi pieniä muutoksia tuon ilmeessä, tosin ne saattoivat olla vain kyrpiintymistä Dagoniin. Dagon naksautti niskaansa, ja katseli punertavilla silmillään örkkiä silmiin, ja piti edelleen virneen naamallaan. Hän puristi kirveensä kahvaa lujasti, ja lähetti sen yhdellä kädellä kohti örkin olkapäätä, testatakseen kuinka hyvät reflexit kyseisellä oliolla on.

Vaikka Drot'thar ei ollut mitään nopeimpia henkilöitä, hän oli helposti väistänyt ennen kuin kirveen terä oli edes survaistu alaspäin. Raskasta, muutamankymmenen kilon painoista kirvestä ei saatu liikkeelle kovin nopeasti, edes suurella lihasmassalla.
Örkin oikea käsi syöksähti viitan alta, sormet kävivät kouristuksenomaisesti nopeasti auki, ja tumma välähdys halkoi ilmaa. Ilmassa, aivan örkkimaagin kämmenen tuntumassa, liekehti mustana hohtava liekki.
"Älä pakota minua käyttämään tätä." Drot'thar murahti, ja tyytyi ainakin toistaiseksi vain ylläpitämään vielä pienehköä liekkiä.

Ja kun huomio oli käännetty mustanpuhuvana leimuvaan tuleen, maagi valutti energiaa vasemman käden kautta sauvaan, saaden sitä koristaneet neljä kulmahammasta hehkumaan tuskin huomattavasti.

Dagon laskeutui maahan, pyöräyttäen kirveensä olkapäälleen taas. Hän väänsi virneen uudelleen naamalleen, ja katseli örkkiä.
"Ei paha.. Ei paha." Dagon sanoi ja katsahti örkkiä silmiin, siirtäen siitä katseensa tuon käteen. Hän jäi mulkkaamaan tuon kättä, naputellen sormillaan kirveen kahvaa.
"Mutta epäkohtelias olet silti.." Hän sanoi ja väänsi katseensa takaisin örkkiin, ja nosti kätensä äkkiä ilmaan, ja maasta paukahti hiekkaa ylös.
Hän hyppäsi "hiekkapeiton" läpi ja koitti napata örkkiä kauluksesta, samalla kun piteli edelleen vasemmalla kädellä kirvestä olkapäällään, katsellen örkkiä punaisine silmineen, virnistellen.

Drot'thar kavahti taaksepäin, siirsi oikean kätensä aivan eteensä ja valutti energiaa sormenpäihin. Tämä sai liekin hulmahtamaan jalkapallon kokoiseksi, mikä polttaisi puolidemonin käden täysin jos tämä survaisisi sen tulen läpi.
Sillä hetkellä hän sai myös tarvittavan energiamäärän kutsumahampaisiin, ja ne odottivat vain vapautuskäskyä. Mikä tapahtuisi pian, ottaen huomioon, että tuntematon aura lähestyi jatkuvaan.

Drot'thar pysyi vielä puolustuskannalla, mutta jos äpärädemoni jatkaisi puuhiaan, hän osaisi kyllä hyökätäkin.
"Peräänny." hän sanoi nyt voimakkaammin kirvessankarille, ja painotti vielä sanojaan magialla. Joskus demoneja kohtaan riittivät heppoisetkin magiakikat.

Dagon tosiaan pysäytti kätensä ennen liekkiä, ja jäi katsomaan örkkiä silmiin hetkeksi. Hän väänsi virneen kasvoilleen, nappasi kirveestä molemmin käsin kiinni ja lähti juoksemaan kohti örkkiä, hieman kaarrellen. Hiekka pöllysi hänen takanaan, ja örkin lähelle päästyään, hän laittoi voimaa käsiinsä ja lähti pyöräyttämään kirvestä kohti örkkiä, päästäen ilmassa vasemmalla kädellä irti kirveestä, osoittaen kämmenellä örkin oikeaa jalkaa kohti. Hänen silmänsä välkähtivät, ja örkin jalan alta poksahti hiekkaa ilmaan, joka luo kolon maahan. Samaan aikaan kirves liukui ilmaa pitkin kohti örkin kylkeä, Dagonin pidellen siitä edelleen yhdellä kädellä kiinni.

Drot'thar tiivisti tulipallonsa, ja hulmautti sen lähietäisyydelle päässyttä puolidemonia kohti. Pallo laajeni takaisin alkuperäiseen kokoonsa saman tien kun irtosi luojansa kädestä, mikä tekisi suurempaa vahinkoa osuessaan.
Ilmaan pölähtänyt hiekka haittasi näkökenttää sen verran, että örkkimaagi perääntyi nopeasti pois santapilvestä. Heti huomattuaan äpärädemonin yrittäneen iskeä häntä sivusuunnassa kirveellään, hän survaisi sauvansa alakärjen maahan kaksin käsin.

"Nu'Tabo!" Drot'thar huudahti matalalla örkkiäänellään.
Nyt jo kirkkaina hohtavat kulmahampaat räsähtivät punaista valoa, joka siirtyi palloina neljään eri kohtaan ympärille. Valopallot laajenivat ja muuttuivat haaleasti läpinäkyviksi, punaisiksi, kookkaiksi susiksi.
Sudet ärisivät vihaisina, ja loikkasivat puolidemonia kohti.

Palava iho haisi, kun Dagon laskeutui maahan kirveensä kanssa. Hän katseli örkkiä, ja vasta hetken päästä tajusi että tuo oli onnistunut tökkäämään tätä jollain tuliloitsulla. Hän koitti vasenta kylkeänsä, tuntien kostean nesteen osuvan käsiinsä kun hän asetti sen kyljelleen.
Hän katseli ympärilleen, ja huomasi susia ympärillään.
"Aa.. Eläinten ystävä." Dagon sanoi, luoden virneen naamalleen. Hän repäisi viitastaan suuren suikaleen alhaalta, asettaen sen vyötärönsä ympäri ja sitoen tiukasti.
'Toivottavasti kestää taistelun loppuun..' Dagon mumisi.

Hän katsoi örkkiä, ja tuon apureita. Dagon nappasi kirveestään oikealla kädellä kiinni, repäisten sen ylös yhdellä kädellä. Hän pullisteli oikein hauistaan, koska kirvestä oli vaikea pitää ylhäällä yhdellä kädellä.
Hän osoitti sillä örkkiä, kysyen: "Saanen kysyä nimeäsi.. On mukava tietää murhaamansa henkilön nimi.." Dagon sanoi ja hymyili. "Dagon Kesarch..." Hän päästi viellä suustaan, osoitellen edelleen örkkiä kirveellään.

Drot'thar hymähti. Hymähdys vaihtui hiljalleen hyminän kautta vaimeaan, kumeaan nauruun. Nauru loppui nopeaan, ja vaihtui vain vaikeasti erotettavaan hymynkareeseen.
"Aa.. Huumorimiehiä." örkkimaagi vastasi puolidemonin aiempaan kommenttiin ivan kaiku äänessään.

"Ja mitä sanomaasi tulee, sinun ei tarvitse tietää nimeäni." hän jatkoi nopeasti perään, ja nosti vasemman, vapaan kätensä olkapään tasolle. Sauva oli edelleen maahan tökättynä.
"Ish'ro ar Dru-cora." kuuluivat yksinkertaiset sanat, mutta loitsun hankaluus ei näkynyt päällepäin. Ohjaten energiaa juuri oikean määrän, juuri oikeisiin kohtiin käteään, Drot'thar valmistautui luultavasti tappavimpaan loitsuunsa. Ilmaan ilmestyneet, pienehköt, mustana savuavat pisteet kerääntyivät hänen ranteensa ympärille kieppumaan kaukaakin metsästä, punertavien susien suojellessa prosessia.

Pimentohaltia ja peikko olivat todella lähellä, ja pimis vetäisikin jo miekkansa vyöltään, ottaen kunnon voimat jalkoihin ja lähti juoksemaan kohti auraa, jonka suunnan peikkomaagi osoitti. He näkivät jo tapahtumapaikalle selvästi, ja olivatkin hujauksessa lähellä.
Peikkomaagi otti sauvansa, pyöräytti sitä kerran kädessään "Alg'dran!" Hän huusi, samalla kun löi sauvansa ilmaan. Sauvasta lähti kaksi 'haamua', jotka olivat kuitenkin kiinteitä. Ne olivat nopeita, ja niillä näytti olevan pitkät kynnet. Ne lähtivät hyökkäämään kahden suden kimppuun, luoden haltialle aukon sisälle rinkiin.

Pimentohaltia juoksi Dagonin ja örkin lähelle. Nämä muodostivat kolmion nyt. Dagon katsoi örkin rannetta, pyöräyttäen kättään ilmassa useasti, osoittaen maata kohti. Maasta paukkui hiekkaa pöllyämään ilmaan, joten taistelukenttä tuli todella sumeaksi. Kun hiekka oli laskeutumassa, Dagon olikin jo örkin takana, kirves lentämässä jo örkin kylkeä kohti.
Tämän hiekan lentäessä, pimentohaltia oli kadonnut paikaltaan, seisoskellen puussa örkin takana, todella hiljaa. Hän päätti liittyä taistoon vasta kun tarve sitä vaati.

Drot'thar oli tiennytkin maagin ilmaantuvan pian, mutta kolmatta henkilöä hän ei ollut osannut odottaa. Lisäksi, pimentohaltia.. Vaikka suippokorva olikin jo piiloutunut, se sai taistelunhalun kutakuinkin heräämään örkissä.
Kaksi vapaata sutta hyökkäsivät puolidemonin kimppuun. Toinen loikkasi vasten kirvestä, toinen terävine hampaineen kohti äpärädemonin kylkeä.

Örkkimaagi loikkasi eteenpäin näin varmuudeksi, ja tunsi kuinka tarvittava määrä pahoja henkiä oli kasassa vasemman ranteensa ympärillä. Niinpä hän saattoi heittää kaksi mustaa tulipalloa kohti peikkoa. Pallot laajenivat kolminkertaisiksi, ja hitaanpuoleinen peikko ottaisi osumaa liki varmasti- tai sitten käyttäisi lemmikkejään muurina.
"Dar'zagar!" Drot'thar huudahti, ja mustat pisteet tiivistyivät ohueksi, n. sentin päässä ihosta olevaksi rannekkeeksi. Rengas alkoi säkenöidä pimeää energiaa, luoden illuusion mustasta pallosta örkin kädessä.

Dagon mulkaisi kun sudet hyökkäsivät tämän kimppuun, ja nappasi kylkeen hyökännyttä sutta niskasta kiinni, polkaisten tuota polvella leukaan jonka jälkeen polkaisi tuon kuonon jalkansa alle. Sitten hän nappasi kirveestän kiinni, pyöritteli sitä ja nappasi toisesta sudesta kiinni. Tuo sai raapaistua tämän vasempaan käteen haavan. Dagon ei pitänyt että elukat kävivät isottelemaan, joten hän heitti suden ilmaan, iskien kirveensä tuon vatsaan, ja toisen puolen terästä toiseen suteen. Hän irroitti sudet kirveestään jalkojen avulla, kääntyen kohti örkkiä.
"En ole niin helppo, että pari sutta saisi minut.." Dagon sanoi ja osoitti sormellaan örkkiä, luoden taas virneen naamalleen.
"Jokin pikku temppu taas..?" Dagon kysäisi ja katseli tuota mustaa palloa.
Hän laski kättänsä hieman, osoittaen kahdella sormea päänsä vierestä kohti örkkiä.

Pian puussa kävi suhahdus, ja pimentohaltia katosi oksalta istumasta.
Dagon nyökkäsi. 'Hadrienin hyvät puolet.. Helvetin nopea.." Dagon mumisi, virnistellen samalla kun pieniä välkähdyksiä kävi Dagonin ja örkin välissä.
Pian örkki saattoikin huomata, että häntä kohti oli tulossa pimentohaltia, kaksi miekkaa valmiina lävistämään hänen kaulansa ja vatsansa.

Drot'tharin silmät olivat valkoisuudestaan huolimatta hyvinkin tarkat, ja Kuolemansormen yksi hyvä puoli oli, että se havaitsi osoitetun sielun, tehden siitä osumisvarman.
Drot'thar tajusi myös, että hän eittämättä kuolisi jollei käyttäisi valttikorttiaan nyt. Sanoista takoihin- Örkkimaagi nosti vasemman kätensä haltiaa kohti, ja käski mielessään henkiä.

Ilmaa halkoi korvia vihlova ääni, sekä musta salamankaltainen välähdys, joka osui suoraan pimentohaltian rintakehään. Haltia kaatui vain metrin, kahden päähän örkkimaagista. Mitään ulkoisia vammoja ei näkynyt, mutta örkki tiesi, että pimentohaltian sisuskalut oli juuri pistetty uuteen järjestykseen.
Drot'tharista tuntui samalta kuin tuntuu aina pitkän sukellusreissun jälkeen. Rintaa puristi ja happea sai vain vaivoin. Tunne meni yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, harjoittelun ansiosta.
Drot'thar nosti oikean kätensä, kämmenpuoli ylöspäin, ja loitsi uuden mustan tulipallon kämmenelleen. Näiden hyvä puoli oli, että ne veivät todella vähän energiaa.

Dagon katsoi peikkoa, joka kuoli susien takia, sekä pimentohaltiaa joka kaatui tämän lähelle. Hän käänsi katseensa ylös örkkiin. Kuitenkin, jopa tässä tilanteessa: Dagon loi virneen naamalleen, ja osoitti kädellään örkkiä.
"Olikos se sitten lämmittelyä?" Dagon sanoi, ja nappasi kirveestään kaksin käsin kiinni, ja vetäisi sormillaan sen terän päältä, katsellen kuitenkin kokoajan örkkiä. Sitten Dagon lähti tuota kohti juosten, näyttäen siltä että aikoisi hypätä korkealle. Hän pamautti viellä maata heidän välistään, ja loi sellaisen äänen kuin hypätessä tulee, mutta jatkoikin maassa matkaa.
Kun hän pääsi hiekkaverhon sisälle, hän otti vasemmalla kädellä oikesta ranteestaan kiinni, puristi kirvestä ja hengitti syvästi ulos, hutaisten terän todella nopealla vauhdilla ja suurella voimalla kohti örkkiä, samalla kun tuli hiekkapeitteestä ulos. Hänen silmänsä vain kiiluivat, samalla kun hän virnistellen painoi kirvestä eteenpäin.

Drot'thar perääntyi sinä samaisena hetkenä, kun hiekka pölähti ilmaan. Puolidemonin, "Dagonin", taktiikka teki hallaa tälle itselleenkin, sillä tuskin tämäkään näki hiekkapölypilven läpi. Peräännyttyään nopeasti takaperin noin kaksi metriä, hän oli kolmen metrin päässä pölypilvestä. Tulipallon hän heitti noin pään korkeudelle sumuun, sillä demonien luonteen tuntien, nämä luottivat vastustajan yksinkertaisuuteen, yleensä.
Pölypilven keskeltä kuului ähkäisy, mutta hiekkasumu ei hajonnut paljastamaan hyppäävää puolidemonia ylhäältä, vaan äpärä ilmaantui kirves ojossa alakautta.

Nopeasti energiaa keräten Drot'thar loi uuden tulipallon, laajensi sen, ja heitti puolidemonia kohden. Samalla hän huomasi omat väistömahdollisuutensa varsin huonoiksi; puro lätisi vasemmalla ja oikealla puolella oli suurehko, leveä puu.