Alexander Leōnis

Nimi: Alexander Leōnis, yleensä tunnetaan nimellä 'Alex' tai 'Leo'
Ikä: 31
Sukupuoli: Mies

Pituus: 184,7 cm
Paino: 130,2 kg Haarniskan kanssa. Ilman haarniskaa; 79,4 kg
Rotu: Ihminen

Ulkonäkö:
Alexanderilla on jykevät ja 'vahvan' näköiset kasvot. Hänen silmänsä, ovat hänen hiuksiensa tavoin tumman ruskeat, melkeinpä mustat. Alexanderilla on otsassaan ja poskessaan molemmissa arvet, jotka hän on saanut joskus taistellessaan.
Alexanderin ruumis on hyvin lihaksikas ja hänellä on paljon voimaa. Sotilasleirin kymmenen vuotta kestänyt päivittäinen harjoittelu ei ollut hänelle aivan turhaa.

Alexanderilla on yllään tumman sininen paita ja housut, sekä nahkainen vyö jossa on kullattu vyönsolki. Vyönsoljessa, kuten Alexanderin paidassakin on molemmissa Delmosin kolmannen sotilasdivisioonan tunnus. Normaalien armeijan vaatteiden päällä, Alexanderilla on kullankeltainen ja voimakas haarniska. Selkäpuolella haarniskassa myöskin on "DKSD":n tunnus. Vyöllään Alexander kantaa huotraansa, vesileiliä, sekä pussia johon mahtuu hänen "lompakkonsa" ja pari muuta pientä tavaraa.
Käsissään miehellä on nahkaiset hanskat.


Alexander Leōnis, Delmosin kolmannen divisioonan komentaja.

Luonne:
Alexander on rauhallinen. Hän ei yleensä koskaan panikoi ja pystyy pitämään päänsä kylmänä kovimmissakin tilanteissa.
Hänen huumorintajunsa on myöskin melkoisen laaja, eikä hän hetkahda kovinkaan paljoa pienestä herjauksesta. Alexander on sellaista tyyppiä, joka pystyy helposti nauramaan itselleen. Tosin, jos tositilanne iskee, Alexander pystyy muuttumaan pirteästä ja huumorintajuisesta veikkosesta, vakavaksi ja tietäväksi henkilöksi.

Menneisyys:
Alexander ei syntynyt Delmosin kaupunkiin, vaan pienehköön kylään Otriumiin, Papyr järven lähelle. Hän eli kylän laidalla, järven viereen rakennetussa talossa yhdessä Isänsä Sir Michael Leōniksen, Delmosin sotilaskaartin komentajan - Äitinsä, Isabelle Leōniksen ja isoveljensä Thomaksen kanssa.
Alexanderin täyttäessä kymmenen vuotta hänen isänsä joutui lähtemään viikoksi Yerkaliin, jonkin työasian takia ja täten Alexander jäi kolmistaan äitinsä ja isoveljensä kanssa.
Kolme päivää hänen isänsä lähdön jälkeen, heidän taloonsa murtautui kolme rikollista, jotka olivat paenneet Delmosin tyrmästä.
Alexanderin kirjoitus siitä päivästä, hänen muistelmissaan;

Muistan sen päivän liiankin hyvin. Aamu oli sateinen ja ilmassa oli heikkoa ukkosta, veljeni kanssa olimme juuri tulossa kalastamasta järveltä, kun huomasimme että talomme ovi oli rikottu ja potkaistu sisään.
Hätäännyimme ja juoksimme nopeasti ovelle vain nähdäksemme järkyttävän näyn, kolme miestä retuuttivat ja hakkasivat äitiämme ja repivät hänen vaatteitaan, nauraen ja räkättäen.
Isoveljeni - joka tuolloin oli 14 - ryntäsi heti miesten kimppuun ja saikin lyötyä yhtä pari kertaa kunnolla. Miehet kuitenkin olivat veljeäni paljon vahvempia ja helposti paiskasivat hänet seinää vasten.
Itse yhä tärisin ovensuussa, kyynelten valuessa poskiani pitkin. Silloin tunsin yhtäkkisen kipinän sisälläni, kuin jokin olisi syttynyt palamaan. Säntäsin veljeni luo seinälle ja repäisin isäni koristeeksi ostaman miekan. Vetäisten sen huotrasta ja adrenaliinipurkauksen avulla, ryntäsin miesten luo ja iskin äitimme päällä olevaa miestä kylkeen. Hän karjaisi ja siirtyi sivuun.
Toinen miehistä hyökkäsi minua kohti, mutta kuin sekopäisenä iskin häntä vatsaan miekalla ja hetken tunsin jopa nauttivani siitä.
Onneksi, ennenkuin tilanne riistäytyi käsistäni kuulin isäni äänen huutavan ovelta "Alexander! Isabelle!" Käännyin isääni kohti ja pudotin miekkani, vielä elossa oleva roisto juoksi äkisti ulos ja karkuun.

Alexanderin isä, pyrki pitämään tapauksen mahdollisimman salassa, jottei hänen poikansa joutuisi vastaamaan teoistaan - murhaaminen kuitenkin oli rikos, itsepuolustusta tai ei.
Kuitenkin, kahden viikon kuluttua Alexanderia tultiin hakemaan. Kaksi Delmosin viranomaista hakivat Alexanderin ja hänet passitettiin Delmosiin.
Kuitenkin häntä ei lähetetty tyrmään vaan hän sai kaksi vaihtoehtoa; Hänet olisi laitettu työskentelemään hautausmaalle, käsittelemään ruumiita tai sitten Alexander joutuisi kahdeksi vuodeksi armeijan leipiin ja koulutettavaksi - valinta oli tietysti 10-vuotiaalle rankka, mutta Alexander ilmoitti mielummin ryhtyvänsä armeijan orjaksi, kuin mätänemään ruumishuoneelle.

Kaksi vuotta kului suhkoht nopeasti ja Alexander olisi vihdoin päässyt kotiin, mutta hän kuitenkin ilmoitti esimiehilleen ettei suostuisi lähtemään. Hän vaati saada jäädä vielä muutamaksi vuodeksi harjoittelemaan sotilaana oloa.
Kaksi vuotta kului, kolme vuotta.. Pian seitsemän vuotta oli kulunut ja 17-vuotiaana, Alexanderin talo poltettiin.
Hänen veljensä oli jo silloin muuttanut Delmosiin ja oli itsekkin armeijan leivissä ja eräänä päivänä, Alexander ja hänen veljensä saivat tehtävän lähteä Otriumiin tappamaan sinne ilmestynyttä örkkilaumaa.
Heidän mukaansa tuli myös kaksi muuta samasta yksiköstä olevaa henkilöä, Káhlen ja pimentohaltia Shëyr.
Otriumiin ei ollut Delmosista pitkä matka, mutta sinne päästyään - oli jo liian myöhäistä tehdä mitään.
Koko kylä oli ilmiliekeissä, eikä missään näkynyt ristin sieluakaan - ei örkkejä, ei ihmisiä.
Alexander ja hänen veljensä ryntäsivät heti omalle talolleen ja heitä kohtasi siellä kamala näky; Koko heidän taloaan ympäröivä metsä, oli ilmiliekeissä eivätkä he pääsisi talolleen mitään kautta.
He eivät voineet kuin toivoa, vanhempiensa pelastautuneen menemällä järven luokse ja soutamalla veneellä vastarannalle.


Palava metsä näkyi miltei Delmosiin asti

Tulipalo kesti kokonaisen päivän ja puoli yötä, kunnes vihdoin alkoi sataa ja se tukehdutti liekit. Tulipalo oltiin vain pystytty rajaamaan ja se ei ollut levinnyt kauas, kuitenkin muutama kilometri hyvää metsää, oli nyt tipo tiessään - metsän asukeista ja siellä sijaitsevista rakennuksista puhumattakaan.
Vihdoin päästyään omalle talolleen, Alexander ja Thomas huomasivat heidän soutuveneensä olevan sidottuna laituriin ja tajusivat, että jos vene oli tällä rannalla, eikä lähiympäristössä näkynyt ketään, heidän vanhempansa olivat kuolleet tulipalossa.
Heidän talonsa ei jostain syystä ollut aivan täysin tuhoutunut, kuitenkaan siinä ei enää voisi asua ja sen kunnostus olisi turhaa. Alexanderilla ja Thomasilla ei siis ollut enää perhettä, eikä kotia. Heidän mielensä olivat 'synkronoituneet' ja molemmat ajattelivat vain omistavansa elämänsä rankalle harjoittelulle, jotta voisivat vielä puolustaa läheisimpiään.


Leōniksen perheen talosta, ei jäänyt jäljelle kuin huterat seinät ja katon tukipilareita

Tyylit: Itsepuolustusta oppinut, sekä käyttämään miekkaa ja keihästä.
Taidot: -
Aseet: Alexander pitää enemmän miekasta ja hänellä on sellainen useimmiten mukana. Hän kyllä osaa keihästäkin käyttää, vaikka onkin miekkailussa parempi.

Muuta: Alexander on noussut armeijan urallaan ja saavuttanut, Delmosin kolmannen sotilasdivisioonan (DKSD) komentajan arvon.
Opiskelee myös magiaa Delmosin sotilasakatemian kirjaston avulla.

Varallisuus: 500 Shirniä

Tarkoitus kai olisi ollut etten vielä olisi rekisteröitynyt, mutta tein kuitenkin nyt niin jos tuota täytyisi vaikka muokata tmv, ennen läpi pääsemistä

Nyt olisi hyvä saada tietää- Kuin hemmetissä tuo noin kevyt on? Tuohon aikaan tuskin kukaan arvokas henkilö ei ollut noin kevyt. Esim. minun isä on samaa pituusluokkaa, painoa kaksikymmentä kiloa enemmän. Ja haba painaa enemmän kuin läski, joten saa olla aika reippaasti enemmän painoa jos jaksaa tuota haarniskaa liikutella. Muokkaappa..
Ja sitten olis kiva tietää, kuin painava haarniska tuo on? Painoon voisit lisätä painon haarniskan kanssa, joka muuten on vähintään yli neljäkymmentä kiloa. Saa silloinkin olla melko kepeä suojus.

Tämä ei kovin nopea hahmo siis voi olla.

Lisääpä myöhemmin, muokkaappa tuo nyt aluksi. Kaveri tuli kylään. ->

Aranides kirjoitti:Nyt olisi hyvä saada tietää- Kuin hemmetissä tuo noin kevyt on? Tuohon aikaan tuskin kukaan arvokas henkilö ei ollut noin kevyt. Esim. minun isä on samaa pituusluokkaa, painoa kaksikymmentä kiloa enemmän. Ja haba painaa enemmän kuin läski, joten saa olla aika reippaasti enemmän painoa jos jaksaa tuota haarniskaa liikutella. Muokkaappa..
Ja sitten olis kiva tietää, kuin painava haarniska tuo on? Painoon voisit lisätä painon haarniskan kanssa, joka muuten on vähintään yli neljäkymmentä kiloa. Saa silloinkin olla melko kepeä suojus.

Tämä ei kovin nopea hahmo siis voi olla.

Lisääpä myöhemmin, muokkaappa tuo nyt aluksi. Kaveri tuli kylään. ->

Nojoo siis, eilen kun kirjoitin tätä en aluksi ajatellut tekeväni hänestä mitään sotilasta jolla on haarniska.
Kuitenkin muutin ideaa sitten menneisyyden kohdalla ja kun työ oli valmis, en tajunnut unohtaneeni painoa ja nopeutta (väsyneenä sattuu). Aikaisemmin ei ollut aikaa, mutta nyt kuitenkin muokkasin nuo suhk koht oikeaan malliin.. ainakin toivottavasti. :p

Ei tarvi quotee ko sun hahmosta on kyse..

Vaan haarniska on liian kevyt. Tuo on kypärää vaille kokohaarniska, painoa väkisin ainakin neljäkymmentä kiloa.

Noin nyt haarniska painaa n. 50 kg, ainakin omien laskujeni mukaan.
Pääseekö läpi, vai pitääkö vilelä jotakin muuttaa?